On makaaberia puhua ihmishengistä numeroina. Mutta jos Ukrainan rintamalla jo 80 prosenttia tappioista aiheutuu ilma- ja maadroonien käytöstä, muutoksentekijän valtikka näyttää siirtyneen epäsuoralta tulelta tälle uudelle asejärjestelmälle.

Siksi toimittaja Maksim Fedorovin ja droonilennättäjä A. Tammisaaren kirja Sodan uusi kuningas osuu nykyiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen keskusteluun paremmin kuin hyvin.

KIRJASSA ON erityisen ansiokkaita havaintoja, joista meidän pitäisi puhua Suomen sisällä paljon enemmän: sodan luonteesta, tekniikan ja taktiikan muutoksista – sekä Venäjän tavoista käydä sotaa vastustajan siviileistä piittaamatta, oman väestön nokkeluutta hyödyntäen.

Pystyvätko omat hankintatottumuksemme ja valtiomme hallintokulttuuri vastaamaan näihin?

Suomen asevoimien hankintajärjestelmää on monissakin puheenvuoroissa ja artikkeleissa kritisoitu hitaaksi, kankeaksi ja byrokraattiseksi.

Ukrainassa on luotu sotateollisuuden drooniteknologian klusteri Brave1, joka on verkkopohjainen alusta, nettikauppa.

Kauppaan on lisätty myös erillissivusto ammuksille ja räjähteille drooneihin asennettaviksi.

Alustan nerokkuus piilee siinä, että yritysten välinen kilpailu tapahtuu markkina-alustalla ilman byrokraattista prosessia. Sotilaiden ei tarvitse kilpailuttaa hankintoja. Verkkomarkkinoilla yritykset kilpailevat keskenään kysynnän ja tarjonnan mukaan, kirja kertoo.

Kauppa-alustalle pääsee, jos tuote täyttää asevoimien määrittelemät speksit, standardit ja koeampumatestit. Jatkuvan kenttäpalautteen kautta joistain tuotteista tulee muita halutumpia ja sen yrityksen bisnes kasvaa.

Asevoimien yksiköt siis ostavat drooneja ja tarvikkeita suoraan alustalta ilman hankalia hankintaprosesseja tai EU-kilpailutuskierroksia.

Suomen muitakin jäykähköjä asenteita drooniaselajiin piikitellään kirjan loppupuolella yhden luvun verran.

TOINEN SUORAAN uhkakeskusteluumme liittyvä osio on kirjassa käsitelty Venäjän asevoimien kehitys.

Meillä monesti päivitellään venäläisten järkyttäviä tappiolukuja. Suorat rintamahyökkäykset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta Venäjän sodankäyntitaidoista.

Samaan aikaan Venäjä on luonut erikoisaselajilleen uudenlaisen, monimutkaisen oppimisen ekosysteemin. Samoin kuin Ukrainassa, myös Venäjällä sikäläisissä droonijoukoissa on poikkeuksellisen matala hierarkia ja virheet ruoditaan rehellisesti.

Tämän tuloksena esimerkiksi Kurskin takaisinvaltauksessa 2025 käytetty taktiikka yllätti ukrainalaiset.

Venäläisten kovatasoinen drooniyksikkö keskittyi eturintaman puolustajien sijaan eliminoimaan ukrainalaisia droonilennättäjiä, huoltoa ja logistiikkaa, ja tämä johti Ukrainan asevoimat suuriin vaikeuksiin.

Venäjä oppii, Venäjä mukautuu ja Venäjä on monella mittarilla kehittynyt nopeammin kuin usein ymmärretään, kirja varoittaa.

Venäjällä on myös alkanut vilkas sotatieteellinen keskustelu taistelukentän muutoksesta ja sen vaatimasta taktiikan parantamisesta.

Tätä käsitellään monipuolisesti kirjan yhdessä luvussa.

KIRJAN meikäläiselle politiikalle tärkeä kolmas kokonaisuus pui Venäjän yhteiskunnan henkistä kehitystä.

Yllättävän suuri osa tavallisista venäläisistä kannattaa sotaa tai ei ainakaan vastusta sitä – ja syykin on selvä. Sotatalous on luonut Venäjälle uuden, varusteluteollisuuden noususta vaurastuvan insinööripitoisen keskiluokan, joka saa kiittää elintasostaan sotaa ja Putinia.

Läntisten teknologiakomponenttien heikentynyt saatavuus on korvattu laajalla pakotteiden kierrolla ja Kiina-tuonnilla, ja Venäjä kykenee drooneissakin jo huomattavaan tuotekehittelyyn.

Venäjä on jatkanut myös lasten ja nuorten patrioottisen kasvatuksen ohjelmia, mutta nämä eivät enää ole pelkkää marssilaulamista tai kalashnikovien purkamisen ja kokoamisen opettelua.

Nuorten aktivoimiseksi valtio on levittänyt myös tietokonepelejä, joilla voi opetella – ja itsekin kehittää – droonisodankäyntiä.

Kirjassa mainitaan muun muassa kesällä 2022 aloitettu Berloga-pelialustaprojekti.

Pelissä koululaiset pelaavat teknokarhuina, jotka yrittävät suojella ”energiahunajaa” kyberhyönteisiltä rakentamalla taistelurobotteja, kirja kertoo.

Pelaajat tuottavat näin itse käyttökokemuksillaan uusia teknisiä ja taktisia innovaatioita asevoimien käyttöön.

KIRJAN ESIMERKKIEN perusteella sanoisin, että olemme länsimaissa melkoisella henkisellä takamatkalla, mitä tulevaisuuden sodankäynnin ajatteluun ja harjoitteluun tulee.

Vaikka itänaapurista löytyy syvää takapajuisuuttakin ihan neuvostoaikojen malliin, mihinkään vastapuolen kaikkien kykyjen aliarvioimiseen ja vähättelyyn ei meillä ole syytä.